Pihan rusakko on mainio. Tuossa se puputti ilta-apetta tunnin verran. Välillä peseytyi huolellisesti ja sitten jatkoi taas syömistä. Äsken taisi vatsa täyttyä, silä se päätti jatkaa matkaa. Se venytteli hauskasti ensin pituussuunnassa. Sitten se köyristi selkänsä oikein korkeaksi kaareksi ja venyi hetken aikaa kohti taivasta. Sen jälkeen se loikahti muutaman askelen eteenpäin, mietti hetken ja ujuttautui sitten matalana portin alitse kävelytielle. Heippa!


Jatkoa edelliseen:

Samaisena iltana puoli yhdentoista maissa huomasin, että rusis oli tullut takaisin, mutta se ei ollutkaan yksin. Citykanikaveri oli myös paikalla.  Ensin ne molemmat söivät iltapalaa heinäpaalista toinen toisella toinen toisella puolella, mutta siten tuli kinaa. Toinen liikahti nopeasti ja toinen säikähtyneenä pomppasi ilmaan. Vähän aikaa tilannetta tarkkailtuaan ne kuitenkin aina päättivät jatkaa herkuttelua. Puoli tuntia seurasin niiden rinnakkaiseloa, mutta sitten ne oli jätettävä ja mentävä itse nukkumaan.

Nämä saattavat olla samat kaverukset, jotka liikkuivat yhdessä useinkin viime kesänä. Silloin kani oli ihan pikkuinen. Nyt se on täysikasvuinen. Aika erikoista tällainen taitaa olla, sillä yleensä rusakot ovat erakkoeläjiä ja hankkiutuvat toisten rusakoidenkin luo vain kiima-aikana ja silloinkin vain tarvittavaksi hetkiseksi. Emokin ruokkii poikasiaan vain kaksi kertaa päivässä, muuten poikaset kököttävät omilla paikoillaan odottamassa yksin. Ehkä nämä ovat uutta modernia kaupunkilaiseläinsukupolvea, joka tekee asiat toisin kuin vanhempansa...