Olin viime viikolla kuuntelemassa erinomaisen kiinnostavan Luther-luentosarjan osaa nimeltä Luther ja vanhurskauttamisoppi. Luennoitsijana oli kiistelty pappismies Kai Sadinmaa, jonka tyyli tuo jotenkín mieleen vanhan testamentin profeetat. Hänellä oli aika erilainen luento kuin mitä odotin, mutta kiintoisa ja ajatuksia herättävä kuitenkin. Kun lopussa koitti keskustelun aika, hämmästyin aika lailla, kun kokonaista kolme paikalla ollutta pappismiestä totesivat kukin peräjälkeen, että eivät ole samaa mieltä ja että kyse ei ollut nyt kristinuskosta perinteisen tulkinnan mukaan. Tänään osui vielä Twitteristä silmiin yhden kritiikkiä esittäneen pappismiehen kirjoitus aiheesta Olin kuuntelemassa harhaoppista. 

On aika hämmentävää, että kun kerrankin meidän kirkolla tapahtuu jotakin mielenkiintoista, se tyrmätään niin täydellisesti. Olen kovasti odottanut, että seurakunnassa olisi tarjolla keskustelua, ehkä väittelyäkin, nimenomaan teologisista aiheista. Nehän ovat kirkon erikoisalaa. Nyt kun sellaista järjestetään, ei kestetä eri mieltä olevia. En olisi niin tarkka opin puhtaudesta joka käänteessä, vaan ajattelisin, että on tärkeää keskustella ja tuoda esille myös tavallisuudesta poikkeavia näkökantoja. Ehkä tämä ajatus johtuu siitä, etten ole teologi - ei ole pakko olla aina oikeassa, pikemminkin päinvastoin. 

Entistäkin innokkaampana riennän huomenna kuulemaan luentosarja seuraavaa osaa. Ensi viikolla on vuorossa ehkä huipennus: Luther-aiheinen paneelikeskustelu, johon osallistuvat kaikki luennoitsijat. Toivottavasti eivät hymistele vaan löytävät toisistaan poikkeavia näkökulmia.