Meillä ei ole koskaan ollut minkäänlaista kotieläintä. Siksi olen aina seuraillut eläinten käyttäytymistä uteliaana ja tiedonhaluisena. Tahtoisin ymmärtää paremmin. Niinpä mielelläni tarkkailen muiden lemmikkien toimintaa.

Naapurin kissan kanssa meillä on silloin tällöin tuijotuskilpailuja. Olemme molemmat aika sinnikkäitä. Viimeksi kesällä kissa loikoili toisen naapurin auton konepellillä ja tuijotti minua, joka seisoin meidän toisen kerroksen ikkunassa. Otin pari kuvaakin, mutta mirri ei siitä hätkähtänyt.

Kun lauantaiaamuna lähdin kohti bussipysäkkiä, oli kaikkialla hvin hiljaista. Vain muutamia koiria näkyi hinaamassa isäntiään aamukävelyllä. Isännät vaikuttivat väsähtäneemmiltä kuin iloiset koirakumppanit.

Eräänä päivänä huomasin jonkun naisen tuijottamassa läheisen talon nurkkaa tiiviisti. Ihmettelin, mitä hän seinässä näki vai tuijottiko hän kenties ikkunasta sisään, mutta sitten havaitsin: hänen pieni koiransa pissasi juuri talon nurkalle. Yäk! Vastaavasti kerran huomasin toisen naisen päästävän mäyräkoiransa meidän pihaan tarpeilleen! Naru vain venyi eikä koiraa näkynyt, kun tulin katua pitkin. Lähtivät pois ennen kuin ehdin kohdalle, mutta olin aika pöyristynyt. Ettäs kehtasi.

Viime viikolla töistä tullessani näin kävelytielle pysähtyneen ryhmän: mies, nainen ja kaksi koiraa. Mies huudahti juuri koiralle: "Kuinka monta kertaa sinulle pitää sanoa, että EI!" En jäänyt kuuntelemaan koiran vastausta, mutta veikkaan, ettei se ollut valmis spekuloimaan kysymystä kovin pitkään.

Viime viikonlopun yöpaikassa asusti sympaattinen kissa. Olin laittanut matkalaukkuni yöpymishuoneen lattialle. Yhtäkkiä huomasin, että kissa oli asettumassa sen sisään. Nostin sen pois ja laitoin matkalaukun vetoketjun kiinni. Vähän myöhemmin havaitsin, etten ollut vetänut vetoketjua huolellisesti ihan kiinni, vaan se oli jäänyt hiukan auki. Kissa yritti suurentaa sitä tassullaan ja puikahtaa sitten pienestä raosta sisään. Kovin kapeaksi sai iso kisu itsensä venytettyä! Kissa tykkäsi myös kaivautua lakanan alle silloin, kun petiä pedattiin. Iso möykky vain näkyi.  

Aamulla herättyäni minulla oli tunne, että joku tuijottaa minua. Oli aivan pimeää enkä nähnyt mitään. Laitoin valot, ja kas, kissa istui ovensuussa katsellen minua miettiväisen näköisenä. Ehkä se oli jo kauankin odottanut, että heräisin. Se kiersi patjani kertaalleen ja poistui sitten - pomppaamaan emäntänsä sänkyyn, kuten kuulin myöhemmin.

Toisten lemmikit ovat hauskoja. Niiden kanssa voi leikkiäja niitä voi tarkkailla, mutta ei tarvitse opetella hoito-ohjeita eikä siivota kakkoja.  (Kauhistuttaa kuvitella, kuinka paljon jätöksiä Suomenkin kissat ja koirat tuottavat - ja kuinka huomattava osa tuotoksista pakataan muoviin kaatopaikalle. Parempi tietysti niin kuin että ne tarttuisivat kengänpohjiin kaduilla kävellessä, mutta kovin ekologista ei taida lemmikinpito yleensäkään olla.) Monelle lemmikki voi olla ainoa ystävä ja syy elää. Viime viikon yksinäisyysviikkoteemaan liittyen voisi sanoa, että lemmikeille voi olla myös paljosta kiitollinen.