Sairaslomalla ehtii seurata ajankohtaistapahtumia intensiivisesti.

Tällä kertaa kohistaan vaalirahasotkusta ja ex-pääministerin mahdollisesta esteellisyydestä. 

Hämmästytti eilen, kuinka yksituumaisesti Keskustassa hylättiin esteellisyystutkintaan joutuva ex-pomo. Perinteinen suomalainen "kaveria ei jätetä" -mentaliteetti loisti poissaolollaan. Kaikki vakuuttelivat, kuinka asia ei mitenkään Puoluetta koske. Ei ole siis mitään yhteishenkeä? Vaikeuksiin joutunut hylätään tuon tien ja toivotaan, että oma nahka pelastuu? (Ei sillä että ymmärtäisin ex-pääministerin toimia sen enempää kuin hänen lausuntojaankaan. Silti tuntuu kuin keskustalaisten käsienpesuvedet loiskuisivat joka uutisista ihan kotiruudulle asti.) 

Eiköhän koko pitkässä sotkujen vyyhdessä kuitenkin liene kaiken kaikkiaan kyse laajemmastakin maan tavasta, joka pohjautuu ajatukseen, että lait eivät oikeasti lainlaatijoita itseään koske? Taitaa pelko tykyttää useammassakin povessa (ja puolueessa) siitä, mitä vielä paljastuukaan, kun vanhat vakiintuneet käytännöt otetaan suurennuslasin alle.

Vaalit ovat tulossa, mutta poliittinen elämä näyttäytyy yhä uusissa ja uusissa skandaaleissa ja hämäräjutuissa juuri niin turmeltuneena kuin suuri osa kansasta on epäillytkin. Poliitikot näyttävät tekevän parhaansa vahvistaakseen epäilyjä. Mistä löytyisivät rehelliset, kunnioitettavat, luotettavat ihmiset kansaa edustamaan ensi vaalikaudella?