Huomenna on ensimmäinen adventtisunnuntai. Kirkoissa lauletaan Hoosiannaa, adventtikalenterista avataan ensimmäinen luukku ja joulun odotus alkaa toden teolla.

Koulussa tämä joulunalus on erilainen. Enää ei saa pitää adventtihartauksia. Ei siis lauleta yhdessä Hoosiannaa. Surullisimmalta tuntuu se, ettei Opetushallituksen uusien ohjeiden mukaan onnistu myöskään joulukirkon järjestäminen. Se on ollut juhlava ja tunnelmallinen tilaisuus, ja seurakunnan työntekijät ovat taidolla ja antaumuksella sen valmistaneet. Olemme odottaneet sitä, ja koulun kuoro on harjoitellut ohjelmaa syksyn alkupuolelta asti. Uudet ohjeet tulivat vasta, kun aikataulut oli sovittu yhdessä seurakunnan kanssa ja ohjelmaa oli alettu suunnitella. Hartaustilaisuudet eivät ole kategorisesti kiellettyjä, vaan niiden järjestäminen on tehty niin hankalaksi, ettei toteuttaminen onnistu. Enää ei riitä, että lukuvuoden alussa kysytään vanhemmilta, osllistuvatko heidän lapsensa uskonnollisiiin tilaisuuksiin - oman uskonnon tai toisten. Nyt pitäisi lähettää etukäteen tilaisuuden tarkka ohjelma vanhemmille, jotta he voivat tapauskohtaisesti päättää jokaisesta tilaisuudesta erikseen, osallistuuko heidän lapsensa siihen. Lisäksi piltillä pitää olla mahdollisuus vielä samana aamuna ilmoittaa, haluaako hän todella osallistua vai ei. Eikä tässä vielä kaikki. Niille, jotka eivät osallistu, pitää olla samantasoinen ei-uskonnollinen ohjelma toisaalla. Jos joulukirkko on kirkossa, täytyy muidenkin mennä johonkin koulun ulkopuolella olevaan paikkaan toteuttamaan jotakin samantasoista.

Koulussa toki joudutaan usein improvisoimaan asioita yllättävissä tilanteissa, mutta ei ole realistista ajatella, että olisi mahdollista juhlapäivän aamuna vaihtaa osallistujamäärää esim. 50:llä tai 100:lla, jos useimmat päättäisivätkin kiinnostua toisesta ohjelmasta kuin siitä, johon alun perin ilmoittautuivat. Ja kirkkoon mahtuu useampi sata henkeä kerrallaan, mutta mistä koulun läheltä löytyy yhtä iso tila, johon voidaan järjestää samanveroinen tilaisuus? Ja jos ohjelman on oltava samanlainen mutta ilman uskonnollista sisältöä, mistä löytyvät yhtä korkeatasoiset muusikot ja muut esiintyjät? Ja millä hinnalla? Joulukirkko ei maksa koululle mitään, mutta rinnakkaisohjelma voisi tulla kalliiksi. Aikaisempina vuosina toinen ohjelma ei ole ollut ongelma, koska sen ovat toteuttaneet koululla ne opettajat, jotka eivät itsekään ole olleet kristittyjä tai muuten ovat olleet vapaaehtoisia järjestämään uskonnotonta ohjelmaa. Monessa koulussa varmaankin ainakin et-opettajat ovat olleet sitä suunnittelemassa. Meillä sisältönä on ollut elokuvan katsomista, askartelua (ei jouluaiheista!) tms. 
 

Suomalaisten uskontoallergia on pahempi kuin koskaan. Lapsia yritetään varjella uskonnolta, etteivät he joutuisi sen kanssa lainkaan tekemisiin. Uskontoa opettaessani huomaan jatkuvasti, miten vieras koko aihepiiri oppilaille nykyisin on. Samoin ovat Raamatun kertomukset ja henkilöt, koska niitä ei opetussuunnitelman mukaan enää käsitellä kuin viitteenomaisesti. On turha kuvitella, että oppilaat uteilaina tarttuisivat Raamattuun ja opiskelisivat itsenäisesti Raamatun tarinoita. Keskimäärin yksi oppilas per luokka on selvästi kuullut joskus kerrottavan Mooseksesta, Samuelista, Daavidista, Pietarista, Jaakobista jne. Mieluummin käsittelisin kuudesluokkalaistenkin kanssa uskontotunneilla Ison Kirjan kertomuksia kuin luterilaisen kirkon hallintoa tai juutalaisten hautajaistapoja. 
 

Joululauluissa vielä mainitaan Jeesus-lapsi silloin tällöin, mutta muu tingeltangeli on kyllä peittämässä sitäkin. Ja mitäpä iloa Jeesus-lapsestakaan on, jos ei tiedä, miksi hän on tärkeä henkilö. Voi meitä!

Kaikesta huolimatta: Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!