Kehitysvammaisten asioista kuuluu tätä nykyä kummia. Ainakin Karjalohjalla ja Mänttä-Vilppulassa on tehty päätöksiä, joiden mukaan hyvin toimivia asumisyksiköitä hajoitetaan tai siirretään kauas pois, syystä että niissä ei ole jokaisella henkilökohtaista omaa vessaa ja suihkua. Missä muussa kodissa jokaisella asukkaalla on oma vessa ja suihku? Muualla yhteiskunnassa huhuillaan kadotetun yhteisöllisyyden perään, mutta näissä yhteisöissä, jotka ovat asukkailleen kuin perheitä, yhteisöllisyys, oma koti ja oma asuinpaikka eivät merkitse mitään, kun tulkitaan sääntöjä mahdollisimman tiukasti tai haeaan kunnalle säästöjä etsimällä syrjäkylältä halvempi paikka asua.

Uusin hullutus on häkkisänkykielto. Jotkut kehitysvammaiset tarvitsevat sänkyynsä kunnon laidat voidaksseen nukkua hyvin  ja myös tunteakseen olonsa turvalliseksi myös yöllä. Nyt on ulkopuolinen viisas, jolla on valtaa, päättänyt, että korkeat laidat sängyssä ovat ihmisoikeuksien vastaisia.Onkohan kyseisen säädöksen laatija (tai tulkitsija) tutustunut kehitysvammaisten ihmisten elämään? Julkisuudessa on ollut ainakin kaksi tapausta. Toisessa paheksuttu häkkisänky tarkoittaa vuodetta, jossa etulaita on ikään kuin portti, joka suljetaan yöksi, ettei nukkuja putoa ja satuta itseään. Hän asuu laitoksessa, jossa yksi yöhoitaja valvoo 20 asukkaan yöunta. Millaiseksi muodostuu elämä, jos öisin putoilee ja satuttaa itsensä ja yöhoitajan on saatava joka putoamisen jälkeen nostettua asukas takaisin sänkyyn? Tai jos päätetään, että asukkaan on nukuttava lattialle asetetulla patjalla, ettei putoa niin korkealta? Hoitajalla pitää olla hyvä selkä ja hyvät polvet, että voi öisin hoitaa asukasta, joka on lattiatasolla. Vammaisen vanhemmat ovat yhdessä sängyn rakentajan kanssa suunnitelleet yksilöllisesti tälle kehitysvammaiselle sopivan sängyn. Miten ulkopuolinen byrokraatti voi päättää, ettei sitä saa käyttää?

Toisesta sänkytapauksesta luin juuri Ylen verkkosivuilta. Vaalijalassa kehitysvammaiselta evättiin hänen oman "piparkakkusänkynsä" käyttö. Asukas on itse mennyt iltaisin sänkyynsä ja laittanut oven kiinni. Siellä hän tuntee olonsa turvalliseksi, sinne on kiinnitetty läheisten kuvia jne. Nyt hän ei saa enää käyttää ko. sänkyä, mistä on seurannut turvattomuuden tunnetta, unettomuutta ja elämänilon katoaminen. Mitä järkeä tällaisessa kiusaamisessa on?

Eikö itsemääräämisoikeuteen voisi kuulua myös se, että voi nukkua turvalliseksi kokemassaan sängyssä, jossa on tähän asti nukkunut hyvin, vaikka ei osaakaan sanallisesti sitä ilmaista? Miksi kehitysvammaisia aina vain kohdellaan ulkopuolelta määräten? Entä jos minullakin olisi sängyssäni korkeat laidat? Minun kotiini ei tulla tarkistamaan, mutta kehitysvammaisia voidaan määräillä. Tai jos minun perheessäni jokaisella ei ole omaa vessaa ja suihkua? Puhumattakaan siitä, että maailmassa on valtava määrä ihmisiä, jotka voivat vain unelmoida ylipäätään vessasta ja suihkusta kodissaan - tai edes omasta sängystä.  

PS Mahdetaanko kohta kieltää häkkisängyt myös lapsilta? Loukkaavathan ne myös heidän itsemääräämisoikeuttaan. Lapset sitä paitsi pystyvät myös ilmaisemaan itseään sanallisesti toisin kui nmonet kehitysvammaiset: "Ei! En mee sänkyyn! En haluu! Pois!"