Välillä toivottomuus valtaa mielen. Maailmassa on niin paljon pahaa: ahneutta, itsekkyyttä, väkivaltaa, sortoa. On vaikea nähdä, että tulevaisuus olisi sen valoisampi, kun tiedetään, miten maapallo on jo nyt kestokykynsä rajoilla, mutta ihminen toimii edelleen järjettömästi luonnonvaroja tuhlaillen ja ympäristöä pilaten. Maapallo ei kestä. Ihmiset tulevat kuolemaan veden ja ruuan puutteeseen, elleivät ole ole sodassa tai luonnonmullistuksissa jo sitä ennen menettäneet henkeään. Myös yksittäisen ihmisen näkökulmasta nykytilanne näyttää huonolta.

*** 

Lapsena luulin, että suomalaiset ovat jotenkin fiksumpia kuin monet muut. Kaveria ei jätetä, yhteisvastuu, hyvinvointivaltio ja huolenpito heikoimmista ovat tuttuja sanahelinöitä. Pahalta kuitenkin tuntuu, kun lukee lehdistä, kuinka jotkut suomalaiset ansaitsevat viikossa enemmän rahaa kuin toiset vuodessa. Joidenkin johtajien eläkkeet ylittävät käsityskyvyn. Toiselle eläkeläiselle lapioidaan läjäpäin rahaa yhteisestä kassasta, toinen miettii, ostaako lääkkeitä vai ruokaa, kun molempiin ei eläke riitä. Kunnan päättäjät antavat vanhustenhoidolle niin niukasti rahaa, etteivät hoitajat voi vaihtaa vaippaa silloin, kun sen aika on. Kotihoidon työntekijät ottavat lopputilin, kun eivät niukoilla resursseilla voi tedä työtään niin hyvin kuin pitäisi. Tässä vain yksi esimerkki yhdeltä alalta. Muita löytyy joka suunnalta.

MIten ihminen voi säilyttää itsekunnioituksensa ja mielenterveytensä, jos elämä on vain sinnittelyä nälän, sairauden ja yksinäisyyden noidankehässä? Mitä pitäisi tehdä?

*** 

Ympäristöasioissakaan suomalaiset eivät ole maailman kärkipäässä. Välinpitämättömyys on laajalle levinnyttä ja suoranaisia ympäristörikoksiakin on tehty, rahankiilto silmissä. Sitä paitsi ilman kärkästä mediaa moni ympäristörikos olisi jäänyt paljastamatta, kun valvonta ei tunnu toimivan kunnolla millään tasolla. Taitamattomuutta, asiantuntemattomuutta, suoranaista tyhmyyttäkin. Tulevat sukupolvet tulevat katsomaan syyttävästi edeltäjiään.

 Voi meitä.