Pitkä blogipaasto on viimein päättynyt. Vuodatuksen asiakkaat havaitsivat yhtäkkiä blogin lakanneen toimimasta. Syyksi selvisi jossakin vaiheessa tekninen vika, ja samalla kävi ilmi, että tekniikan uusinta kestäisi useita viikkoja. Mikäs siinä – eihän sitä olla netin tai ainakaan oman blogin orjia… On tosin tullut useita tilanteita tai asioita, joista ”olis niin tehnyt mieli sanoa”.   Nyt alkavatkin pian taas työt, eikä sitten taida semminkään olla aikaa blogipohdintoihin.
 
Vuorotteluvapaani päättyi viime viikon alussa. Kesälomaa on jäljellä viikko. Olisi ehkä aika yrittää tehdä tilinpäätöstä siitä, mitä tavoitteita on saavutettu, mitä ei. Päätavoite eli työuupumuksesta toipuminen on mielestäni onnistunut aika hyvin. Työasiat ovat olleet enää aika harvoin mielessä. Tosin tulevaa ennakoivan työpainajaisen näin heinäkuun puolivälissä. Silloin alitajunta ilmeisesti alkoi käsitellä uuden lukuvuoden asioita… Mieli on ollut levollinen ja koen löytäneeni oman itseni taas uudelleen. Muistin ongelmat eivät ole korjaantuneet, ja siitä olen huolissani. Sen sijaan unettomuus, korkea verenpaine, rytmihäiriöt ym. stressioireet ovat olleet kokonaan poissa tämän vuoden ajan.
 
Kymmensormijärjestelmäkurssi ja jatkokurssi tuli käytyä syksyllä. Siitä on iloa edelleen, vaikka en oikeaoppista järjestelmää käytäkään.  Liikuntaa lisäsin, mutta en riittävästi. Ei ole löytynyt hapenottokykyä parantavaa, kävelyä rankempaa lajia, joka sopisi minulle. Siihen asiaan on panostettava entistä enemmän. Tavoitteeni eli viisi tuntia viikossa jotakin liikkumista on kuitenkin pääosin toteutunut. Työn alkaessa onneksi alkaa myös ryhmäjumpppa.
 
Mitä olen tehnyt? Olen leiponut ja laittanut ruokaa enemmän kuin koskaan. Siivouksiin ym. kodinhoitotoimiin on mennyt paljon aikaa, mutta se on tuntunut luontevalta, kun kerran olen kotona. Lukemiseen sen sijaan ei ole löytynyt niin paljon aikaa kuin olisin toivonut. Aina tuntuu, että on jotakin kiireellisempää, ensin hoidettavaa, jonka jälkeen voisi lukea. Sitten en kuitenkaan ole jaksanut tai ehtinyt. Illalla nukkumaan käydessä olen nukahtanut saman tien, luettuani kenties rivin pari. Sinänsä ihmeellistä näin huonouniselle, jonka on joskus ollut vaikea saada unen päästä kiinni… Kirjoitushommiakin olen tehnyt aika paljon: päiväkirjan lisäksi olen kirjoitellut sukujuttuja kahta sukutapaamista varten ja jonkin verran myös omia muistelmia naputellut talteen. Sitten kun en enää muista mitään, voin sieltä katsoa, miten elämä on mennyt. 
 
Blogejani olen vuoden aikana päivittänyt aika ahkerasti ja nettiä olen lueskellut liikaakin. Hidastamiselle ja keskittymiselle olisi oltava sijaa enemmänkin. Hesarissa eräs professori  kirjoitti vastikään aiheesta ja oli huolissaan siitä, että ihmiset ovat niin uuden tekniikan pauloissa, että aina näpelöidään kännykkää ja tietokonetta. Hän suositteli mökkeilyä, ja sitähän minä olen jossakin määrin harrastanutkin. Tosin laajakaistamokkula pitää täälläkin netissä kiinni… Yhteismökille ei myöskään aina silloin pääse, kun olisi sopiva aika. Meillä on kuitenkin maalla kaksi paikkaa, ja kumpikin ovat oikein sopivia arkikiireestä irrottautumiseen. Molemmissa tosin on koko ajan ruuanlaitto- ja tiskausvelvoite päällä eli aikaa lukemiseen ei löydy niistäkään.
 
Kaiken kaikkiaan uskon, että vuorotteluvapaa on ollut parasta, mitä olen keksinyt tehdä pitkään aikaan. Suosittelen kaikille ikätovereille, joilla suinkin on taloudellinen mahdollisuus tähän. Niukasti eläen pärjää kyllä, kun ei tarvitse hankkia uusia vaatteita töitä varten eikä muutenkaan tehdä hankintoja. Itse tehden ruokalaskukin saattaa jopa pienentyä. Välttämättä ei vapaata tarvitse käyttää maailmanympärimatkaan tai muuhun vaativaan projektiin.  Kotona on hyvä olla! 


PS Kaikki kuvat ovat ilmeisesti blogistani kadonneet eikä niitä saada takaisin.