Tämän päivän uutisten mukaan kirkosta erosi viime vuonna kaksinkertainen määrä ihmisiä edellisvuoteen verrattuna. Suurimman ryhmän muodostivat 18 – 24 –vuotiaat kaupunkilaiset.  Toisin sanoen vastikään rippikoulun käyneet eli seurakunnan kanssa paljon tekemisissä olleet nuoret halusivat eniten pois kirkon yhteydestä.

 

Kirkossa on pitkään hymistelty rippikoulun ”menestystarinaa”, kun niin suuri osa ikäluokasta sen suorittaa. Olisiko aika katsahtaa peiliin ja miettiä, mikä sitten on vialla, kun pian  rippikouluopetuksen saatuaan ja lailliseen ikään tultuaan moni päättää erota koko kirkosta? Ehkä ei ole kyse rippikouluopetuksen huimasta suosiosta, vaan enemmänkin suositusta siirtymäriitistä rippijuhlineen ja –lahjoineen. Olisiko syytä miettiä myös opetuksen sisältöä? Satuin olemaan paikalla erään seurakunnan rippikouluinfossa, jossa ensi kesän potentiaalisille riparilaisille kerrottiin, miksi kannattaa käydä rippikoulu. Perustelut rippikoulun tarpeellisuuteen olivat seurakunnan työntekijöillä se, että on kivaa viettää viikko kavereiden kanssa ja päästä pois kotoa. Pääsee myös kummiksi ja kirkossa naimisiin. Ei sanaakaan siitä, että rippikoulussa kerrottaisiin kirkon uskon sisällöstä.  Jäin miettimään, onko painotus varsinaisella riparilla sama.

 

Nykynuorista ja nuorista aikuisista vain harvat ovat saaneet kristillistä kotikasvatusta. Jeesus ja Jumala ovat koulun uskonnonopetuksen alkaessa monelle tuntemattomia nimiä. Koulun ja aikanaan rippikoulun vastuulle jää iso osa lasten uskontokasvatuksesta, vaikka sen pitäisi olla pääasiassa kotien tehtävä. Nuoret aikuiset ovat itse pian vanhempia. Kuinka he voisivat välittää edelleen jotakin sellaista, joka on heille itselleen tuntematonta? Siksi useimpien perustelu kirkosta eroamisellekin on se, ettei kristinusko kosketa mitenkään heidän elämäänsä.

 

Protestieroajat erosivat homokeskustelukohun siivittäminä. Joillekin kysymys on myös taloudellinen: ei haluta maksaa kirkollisveroa. Tässä kohti kirkko on mielestäni toiminut lyhytnäköisesti, kun on päätetty, ettei kirkollisvero oikeuta mihinkään ”jäsenetuihin” vaan niin leirimaksut, päiväkerhot, perheneuvonta kuin hautapaikkakin ovat samanhintaisia kirkkoon kuuluville ja –kuulumattomille. Vaatii kypsää eettistä ajattelua ymmärtää, että vapaamatkustajana laittaa naapurin maksamaan ja edesautttaa toiminnan vähenemistä.

 

Mielestäni on turha kirjoitella kirjeitä eronneille ja pyydellä takaisin. Eräs kirkosta eronnut kiteyttikin oivasti: miksei kirkko ollut minusta kiinnostunut silloin kun olin jäsen? Seurakunta ei tunnu tarvitsevan jäseniään muuhun kuin veronmaksajiksi. Sitä roolia nykyihminen ei vastikkeetta enää halua. Onko kirkolla sanomaa?