Mielessä on pyörinyt viime päivinä monenlaisia asioita.
Surullisin on uutinen kummityttöni vakavasta sairastumisesta. Toivon ja rukoilen, että tapahtuisi ihme. Voisitteko, hyvät blogini lukijat, myös muistaa häntä ja hänen perhettään rukouksissanne? Kiitos.
Sairauksia on nyt monen ystävän lähipiirissä. Johtuu osittain omasta ikääntymisestä: vanhemmat ja ystävät alkavat olla niissä ijissä, joissa alkaa tulla erilaisia kremppoja ja vakavampaakin. Mutta järkytys ja suru ovat suuremmat, kun sairaus iskee nuoreen ihmiseen, jota kovasti tarvitaan omalla paikallaan.
***********
Aamun uutiset kertoivat, että Bo Carpelan on kuollut. Hän oli jo iäkäs ja sairaanakin pitkään, joten lähtö ei liene ollut yllätys. En ole lukenut kovin monta Carpelanin kirjaa, mutta se, minkä lukemistani muistan, on kielen runollisuus ja sanojen helinä, siis positiivinen sellainen. Carpelan kirjoittaa hyvin viisaasti. Pitäisi joskus lukea jotakin hänen kirjaansa alkukielellä. Lapsuus, jonka viimeisimmäksi olen häneltä lukenut, teki minuun suuren vaikutuksen.
**********
Tämä päivä on ollut henkeäsalpaavan kaunis: sininen taivas, hohtavat hanget, lumiset puut... Tuli mieleeni, että pitäisi ymmärtää katsoa tarkkaan kaikkea kaunista ja yrittää painaa se mieleensä siltä varalta, että näköni edelleen huononee ja kenties joskus sen menetänkin. Olisi hirvittävän vaikea sopeutua elämään ilman näköä. Yksi pahimmista asioista olisi, ettei voisi enää lukea. Äänikirjat eivät tuo samanlaista nautintoa kuin lukeminen omin silmin, jolloin voi jäädä viipyilemään mihin tahansa kohtaan, lukea uudestaan tai silmäillä nopeasti. Kunpa näön heikkeneminen pysähtyisi. Jouduin kaihileikkausjonosta pois kalkkiviivoilla, kun leikkauksen riskit ovat kenties suuremmat kuin hyöty. Olisi pitänyt ymmärtää kysyä, mitkä ne riskit käytännössä ovat. Silloin ajattelin heti täydellistä sokeutta.
**********
Kas, tänään on toisen kummityttäreni syntymäpäivä. Muistan häntäkin mielessäni lämpimin ajatuksin.
*********
PS Oliko ikä-sanan monikon inessiivini oikein muodostettu?
Kommentit