Satakielet saapuivat metsikköömme viime viikonloppuna. Olemme siitä asti saaneet nauttia ihastuttavasta livertelystä aamuin illoin. Öisinkin saisi nauttia, mutta työkiireiden raskauttama keho vaatii lepoa eikä voi jäädä ihastelemaan.

Valo lisääntyy myös kaiken aikaa. Töihin lähtiessä on täysi päivä, ja töistä ehtii hyvin kotiin ennen auringonlaskua. Luimme kuudesluokkalaisten kanssa tänään rakkausrunoja. Kysyin, mistä johtunee, että runoilijat keväisin niin hurmaantuvat rakkaudesta kirjoittamaan. Poika vastasi yksiselitteisesti: "Kiima-aika." Muut lisäsivät toki luonnon heräämisen ja muut ihanuudet.

Olen aina ihmetellyt sitä, miksi jotkut rahamiehet jatkuvasti vaativat, että koululaisten lomat on siirrettävä yleiseurooppalaisesti syyskesään. Mitä ihmettä? Huhkisimme koulussa parhaan, valoisimman, toivorikkaimman ajan, ja kesän käännyttyä syksyyn ja iltojen pimennyttyä alkaisimme lomailla, koska Keski-Euroopassa on silloin lämpimintä. Hullun hommaa, sanon minä. Kaikkea ei tarvitse uhrata rahalle.

Nyt on Suomen suloin aika!