Bloggaaminen mokkulan kautta vaatii näköjään tooodella pitkää pinnaa! Sivun latauduttua onkin jo unohtunut, mistä aikoi mutista. Saa nähdä, saako tätä aikanaan lähtemäänkään. Toisaalta onhan ihmeellistä, että tässä syrjäisessä kolkassa voi olla yhteydessä ulkomaailmaan, vaikka sitten hitaastikin. Toista se oli minun nuoruudessani... 

Helteet ovat kuulemma nyt ohi ja sää muuttuu. Ei se mitään: ehkä sisähommiin riittää enemmän energiaa. Tänään Vilho Olavin kastejuhlassa hiki virtasi, mutta sitten alkoi ukkonen jyristellä. Parin tunnin ajan salamoi ja jyrisi, eikä kasvimaitakaan tarvitse ihan heti kastella.

Luin tänään loppuun mainion Opettajan selviytymisoppaan (kirjoittanut Aino Kontula, biologianopettaja emerita), joka on suunnattu nuorille opettajille mutta jonka ronski huumori ja hulvaton realismi upposivat tällaiseen jo vuosikymmeniä koululaitoksen palveluksessa viettäneeseen opettajahenkilöön kerrassaan hyvin. Ainoa, mitä en ymmärtänyt, oli kirja alaotsikko Opas vanhemmille. Vanhemmille oli suunnattu noin sivun verran asiaa, muuten kirja oli nimenomaan opettajille.  Meinasi hyvä kirja jäädä lukematta tuon lisäkkeen vuoksi. Suosittelen kirjaa kaikenikäisille opettajille - paitsi täydellisille!  

Nyt jännittävä hetki: yritän lähettää tämän postauksen mokkulani välityksellä. Palataan asiaan laajakaistalta myöhemmin!