On se niin kummallista, miksei ihminen voi pitää parempaa huolta kunnostaan, varsinkin jos ongelmia on ollut ennenkin. Alkukesä on mennyt pääasiassa autossa istuessa, kun on riennetty täältä sinne ja sieltä eteenpäin. On ehditty käydä jo Lapissa, Kainuussa, Savossa,  Keski-Suomessa sekä useita kertoja Pirkanmaalla. Ei ole aika riittänyt lenkkeilyyn, ei edes venyttelyyn. Nyt jumittui selkä juuri kun piti lähteä Ouluun herättäjäjuhlille. Aion kyllä lähteä, sieltä en missään tapauksessa halua olla pois, mutta kuinkahan selviydyn, jos selkä on aivan kamalan kipeä? Kylmägeeliä, särkylääkettä ja Sirdaludia mukaan ainakin. Onneksi yövymme hotellissa, jossa on varmaan hyvä peti. Nukkumista selkä ei estä - se on kipeä vain pystyasennossa ja istuessa.

Tänään on mentävä kaupungille hoitamaan paperiasioita. Liikkuuhan se selkä siinäkin vähäsen... Jos sen jälkeen lähtisin kävelylle.

On tulossa hellepäivä. Ihanaa. Amppelikukat olivat eilen kotiin palatessani aivan nuutuneita, mutta ihmeesti ne virkosivat, kun saivat vettä. Jospa minun ja monen muun sielukin virkoaisi omasta nuutuneisuudestaan, kun pääsee viikonloppuna veisailemaan. Tämän aamun aamuhartauskin viritti hyviä ajatuksia ja oivalluksia. En ole koko kesänä kuullut yhtään radiohartautta ennen tämänpäiväistä. Kevään aikana kuulemani muutamat herättivät enemmän aggressioita kuin hartautta. Tänään heräsin myös riittävän aikaisin erään variksen esitettyä oman aamuvirtensä meidän katolla klo 7.40.   

Eilisestä vielä pikku kommentti, vaikka siitä jo toisessa blogissani mainitsin. Tapasimme taas  opiskeluajalta peräisin olevien läheisten ystävien kanssa, kuten joka kesä. Totesimme, että olemme todella rikkaita ihmisiä, kun meillä on niin hyviä ystäviä! Herättäjäjuhlilla saan tavata lisää rakkaita ystäviä. Se on kesän kohokohta.