Uutisia lukiessa tulee toivoton olo: on niin paljon pahuutta, huonoja toimia, johtavassa asemassa olevien tekemiä virheitä, kykenemättömyyttä ymmärtää päätösten seurauksia, pienten ihmisten kärsimyksiä vaikutusvaltaisimpien kahmiessa etuja ja omaisuutta itselleen... Kauniita sanoja yhteiskuntavastuusta, yhteishengestä ja yhteisöllisyydestä heitellään, mutta toden tullen tärkeää on vain oma menestys. Seuraukset voivat olla koko kansalle kohtalokkaat. Netin vihapuheet saattavat olla vain alkusoittoa suuremmalle myllerrykselle, joka syntyy toivottomuudesta, syrjäytymisestä ja kateudesta. Kansa jakautuu yhä enemmän hyvin toimeentuleviin ja luusereihin, eikä sitä oikeasti edes yritetä toden teolla välttää.

 

Yksi valopilkku oli ehdotus rikkaiden vapaaehtoisista ylimääräisistä veroista. Erityisen ansiokasta oli se, että sitä ehdotti itse etuoikeutettujen ryhmään kuuluva.  Lisää tällaisia viestejä ja niiden toteuttamista!

 

Käsittämättömältä kuulosti esimerkiksi Nordean irtisanomisilmoitus. Henkilöstö on tehnyt uutterasti työtä ja konserni menestyy erinomaisesti. Siitä hyvästä ei jaettukaan bonuksia, vaan irtisanottiin nämä ahkerat. Joidenkin mielestä kyse on siitä, että halutaan vanhat ulos ja nuorempaa väkeä tilalle. Heistä saa ehkä enemmän irti, mutta nykytahdilla nämä innokkaat ovat psyykkisesti raunioita jo kolmikymppisinä. Kaikki on tosiaan otettu irti heti.

 

Alkoi soida päässä virsisanoitus hiukan muuntuneessa muodossa:

”  Kun rahan valta kasvaa ympärillä,

   vahvista ääni toisen maailman…”

 

Kaikkein tärkeintä ei todellakaan ole raha, tuotto, korko, omaisuus yleensäkään. Rahaa tarvitaan kohtuullinen määrä, kaikille. Tärkeää on kuitenkin se, ettei ole elämässä ypöyksin, vaan kuuluu johonkin. Perhe, suku, ystävät, naapurit, kaikki hyvät arkiverkostot ovat arvokkaita. On tärkeää, että joku huomaa, että olen olemassa.

 

Arjen pieniä iloja: lähdin aamulla lenkille. Metsäpolulla hölkkäsi vastaan parikymppinen nainen, joka huikkasi hyvän huomenen. Tuli hyvä mieli!

 

Tärkeää on myös se, että on löytänyt elämälleen tarkoituksen. On sovussa itsensä ja Luojansa kanssa. Silloin pienet arkiasiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, eikä selittämätön ahdistus ja maailmantuska laita koko olemista sekaisin.