Täällä sitä edelleen pähkäillään, kenelle antaisin kallisarvoisen ääneni, ketä kannattaisin seuraavaksi presidentiksi. On monta hyvää ehdokasta - tai vaihtoehtoisesti ei yhtään kunnollista. Näkökulmakysymys.

Olenkohan outo, kun pidän kovasti vaalikeskustelujen ja haastattelujen ja muiden vaaliohjelmien seuraamisesta? Ne ovat välilä hauskoja, välillä uuvuttavia, mutta aina kiinnostavia. Tähän asti paras katsomistani on ollut ruotsinkielinen keskustelu FST:llä (vai mikä sen kanavan nimi nykyisin onkaan). Se oli taitavasti suunniteltu, iloinen mutta asiallinen, mielenkiintoinen. Hyvät toimittajat toteuttivat mainioita ideoita. Claes Andersson pimputteli väliin toivekappaleita pianolla ja keskustelut olivat asiallisia. Paljon kepeämpi ja miellyttävämpi kuin tylyttävät, usein ankeat suomenkieliset. Järvenpään "maan suurin jälki-istunto" jätti ikävän jälkimaun. Ei oltu enää kohteliaita eikä kunnioittavia. Hyvä huumori olisi tehokkaampaa kuin ilkeily ja pisteliäisyys. (Viime Pressiklubin arvioinnit vaalikampanjoista olivat aika hauskoja ja yllättävän myönteisiä - sellaista lisää.) 

Vaan ketä äänestää? Siihen eivät tähänastiset keskustelut ole tuoneet selvyyttä. Väyrysellä on hauskin kampanja (olisiko parikymmentä vuotta sitten uskonut?!), Haavisto on maltillinen neuvottelija, Niinistö vaikuttaa asialliselta, Biaudet ajaa hyviä teemoja, Essayah on selkeäsanainen asiaosaaja, Lipposella on kokemusta... Vain Soini on ollut ihmeen vaisu. En ole saanut selvää, mitä hän presidenttinä konkreettisesti aikoisi tehdä. Arhinmäki taas vaikenee niin täydellisesti persoonaansa ja taustaansa koskevista asioista, että se alkaa pikkuhiljaa herättää epäilyksiä. Monesta mielipieestä olisin samaa mieltä hänen kanssaan. 

Kun sitten ehdokkaan persoonan ja mielipiteiden lisäksi miettii heidän edustamiensa puolueiden kannanottoja tiettyihin tärkeisiin asioihin, valinta muuttuu entistä monimutkaisemmaksi. Kannattaako valita ensisijaisesti henkilö vai puolue, jos niiden välillä on ristiriita?

Äänestys on pakko jättää vaalipäivään, jotta saan seurattua viimeisen, kiihkeimmän kampanjaviikon kuviot. Muutenkin on juhlavaa käydä uurnille oikeana päivänä siniristilippujen liehuessa... ja sitten vaalikahveille hyvässä seurassa.... Ja illalla tietenkin vaalivalvojaiset: tuleeko toista kierrosta vai ei, keiden välillä valinta on tehtävä, jos toiselle kierrokselle mennään? Jännittävää!