Vanhustenhoidosta puhutaan taas paljon, kun on vaalit tulossa. Vanhuksilla on paljon ymmärtäjiä. Ihmetyttää kuitenkin se, että nekin asiat ovat edelleen retuperällä, joita kaikki ennen edellisiä vaaleja lupasivat kiireellisesti hoitaa. 

On surullista ja kauhistuttavaa, että muistisairaatkin vanhukset joutuvat monin paikoin pärjäilemään yksin kotona, koska hoitopaikkoja ei ole. Tehostetun palveluasumisen paikat olisivat välttämättömiä niille, jotka eivät enää oysty huolehtimaan itsestään eivätkä sen vuoksi ole turvassa omassa kotonaan.

Omien vanhempieni tilanne on nyt todella hyvä ja huojennukseni suuri. He saivat tehostetun palveluasumisen paikan tammikuun puolivälissä. Se oli onnenpotku, sillä pariskuntapaikkoja on heidän kotikaupungissaan vain muutama. Nyt kävi niin onnellisesti, että kun paikka vapautui, he olivat ainoa jonossa ollut pariskunta sillä hetkellä, ja isä oli sairaalassa juuri riittävästi kuntoutunut päästäkseen pois sairaalasta. 

Äidille muutto oli katastrofi, enkä mielelläni muistele niitä päiviä, mutta nyt tilanne on muuttunut täydellisesti. Äiti, jonka muistisairaus on jo melko pitkällä, kiittelee kovasti sekä paikkaa että henkilökuntaa. Hän on jopa sanonut, että on onni, että he löysivät itselleen näin sopivan paikan juuri oikeaan aikaan! Enpä olisi tammikuun lopussa uskonut, että mieli voi niin täydelliesti muuttua. Äidin mukaan ruoka on hyvää, huoneissa on lämmin ja hoitajia on pilvin pimein! Hyvää on myös saunomismahdollisuus ja se, että heille yritetään tarjota virkkeitä.

Isän tila on heikompi. Hän on hyvin väsynyt eikä jaksa kaikkina päivinä istua edes  pyörätuolissa vaan pysyy sängyssä. Onneksi hoitajat silloin syöttävät häntä ja käyvät katsomassa, miten hän voi. Öisin hänet käydään myös kääntämässä ja varmistamassa, että kaikki on hyvin. Isä ei enää juurikaan puhu, mutta äiti juuri kertoi puhelimessa, että isä joskus kuitenkin hymyilee vastauksena hänen jutuilleen.

En ole päässyt moneen viikkoon käymään heidän luonaan, kun olen ollut niin kipeä. Tiedän kuitenkin, että he ovat nyt juuri oikeanlaisessa paikassa. On niin huojentavaa, ettei tarvitse joka päivä olla sydän syrjällään ja pelätä, mitä siellä mahdollisesti on tapahtunut kotihoidon piipahdusten välissä. Soitin monen kuukauden ajan joka päivä, ja aina oli äidillä jokin akuutti kriisi tai ongelmatilanne menossa, jossa yritin neuvoa ja ohjeistaa puhelimitse. Usein piti soittaa kotihoitoon ja pyytää apua. Hoitajien lisäksi kävivät valmisruuan kuljettajat, kauppa-asioiden tuojat, siivoojat (jos äiti suostui tilaamaan), turvapalvelu... Äidin mielestä siellä ramppasi valtavasti tuntematonta väkeä. Nyt äiti sanoo puhelimessa, ettei tarvitse olla heistä huolisaan, sillä heistä pidetään niin hyvää huolta!

Toki mielalat vaihtelevat ja on vaikeitakin hetkiä, mutta olen todella kiitollinen siitä, että vanhemmista pidetään huolta ja apu on aina lähellä. Muistisairaudessa on se hyvä puoli, että harmit(kin) unohtuvat nopeasti ja mieli saattaa muuttua kokonaan. Uusi päivä on useimmiten parempi kuin edellinen ilta.

Kunpa kaikilla tarvitsevilla olisi yhtä hyvin!