Ei sitä kyllä muista, miltä tuntuu olla vajaakykyinen jossakin asiassa, ennen kuin itse on siinä tilanteessa. Niinkin pieni asia kuin paketissa jäykkänä oleva ranne aiheuttaa järjestelyjä, kun ei sitä saa kastella. Vaan jos sormetkin olisivat kääreessä toisin kuin nyt, kaikki olisi vieläkin hankalampaa. Tai koko käsi kipsissä? Tai ilman oikeaa kättä? Tai mikään raaja ei toimisi ja olisi ihan autettava?

Kiitollisuuteen olemassa olevista asioista havahtuu vasta kun ne menettää tai on vaarassa menettää. Kuitenkin monet joutuvat tulemaan toimeen ilman toimivia sormia, käsiä, raajoja.

Nuoruusvuodet vammaisten avustajana toki avarsivat näkemystä, mutta omakohtaiset kokemukset muistuttavat, kuinka hankalaa saattaa arki olla, jos on toisten avun varassa.  

Minä pärjään ihan hyvin ja tarvitsen apua Armaaltani vain muutamassa pikkuasiassa. Hyvä että saan olla sairaslomalla, kunnes käsi toimii normaalisti. Voin myös ulkoilla ja tehdä asioita, joihin ei muulloin ole aikaa.